Lotta Haltaja
Kuvat: unsplash.com / Ali Karimi, kiitos
|
OPISKELU / TYÖHISTORIA
Pääsin 16 - vuotiaana opiskelemaan Etelä-Ruotsiin groomiksi. Kansainvälisen yhteistyön kautta pääsin Australiaan estetalliin työssäoppimaan, vain käväisin koululla täyttämässä papereita ja palasin Australiaan oppisopimus opiskelijana. Työskentelin saman omistajan kahdella eri tallilla, jotka sijaitsivat vain muutaman kilometrin päässä toisistan. Työskentelyni oli ensimmäisen vuoden sidottu muiden aikohin, joiden kyydillä liikun. 17-vuotiaana sain ajettua henkilöautokortin ja melkein heti perään rekkakortin. Työsarka ei todellakaan helpottunut korttien myötä, vaan lisääntyi ihan omasta tahdostani. Aloin kisahevosten hoitajaksi koulutallilla, mutta samalla sisään ratsastin molempien tallien nuoria hevosia. Valmentautuminen nuorten kanssa paikallisten ratsuttajien ja valmentajien silmän alla toi minulle mahdollisuuden aloittaa ratsuttaja opinnot. Edelleen työskentelin myös kilpahevosten hoitajana, mutta sisään ratsastamiset ja kotihoitajan työt vähenivät. Pääsin hakemaan työviisumia, sillä menestykseen oltiin tyytyväisiä. Alun perin tulin Australiaan vain hakemaan kokemusta en varsinaista työpaikkaa. Haluaisin työpaikan vähän lähempää koti Suomea enkä täältä maapallon toiselta puolelta, vaikkei minulla hirveästi ikävä kylmää ilmaa ja loskaa. |
HEVOSTAUSTA
Perinteinen ratsastuskoulutausta vaihtui jo 9-vuotiaana poninomistajan elämään. Kehittyminen ja tietysti vanhempien hyvä tuki, niin henkisesti kuin rahallisesti takasivat menestyksen ponikilpailuissa. Ratsastin parhailaan 4 ponia koulupäivän jälkeen ja viikonloppuisin enemmänkin. Eräs welsh kasvattaja raahasi ponini kotitallille kasvattejaan ahkerasti ja oman valmentajani silmän alla aloin oppia myös ponin kouluttamisesta.
14-vuotiaana omistin 3 omaa ponia ja kilpailin 2:n eri ponikasvattajan poneilla. Kävin kilpailemassa myös ulkomailla, mutta varsinaista suurta menestystä en ehtinyt saavuttaa. Omatkin ponini olivat nuoria, paitsi ensimmäinen hyvin koulutettu poni. Vanhin ponini loukkaantui kuitenkin ensimmäisten sm-kilpailuiden jälkeen. Ne olivat parhaat kisani olin kolmannella sijalla, mutta paras pikkuponi. Poni siis loukkaantui traileri onnettomuudessa, se kyllä toipui kohtuu hyvin, mutta en halunnut enään hypyttää sitä. Vain vanhin ponini olisi voinut viedä minua eteenpäin esteillä. Muita poneja minä vein eteen päin. Yhdessä Sami ruunan (vanha poni) kanssa aloimme kuitenkin treenata koulupuolta ja voitimme viimeisenä ponivuotenani sm kultaa. Samin myyminen oli ensimmäinen asia joka teki eniten kipeää, mutta tiesin sen käyvän minulle jo pieneksi muutenkin.
Etelä-Ruotsin tunnettu hevosopisto oli minun seuraava päämääräni. Tiesin että haluan tehdä tätä työkseni, joten tarvitsen lisää kokemusta. Valmentajani suositteli lähtemään ulkomaille, jos vain mahdollista. Vanhempani ovat kansainvälisesti kunnioitettuja lääketieteen tohtoreita ja tutkijoita, joten Etelä-Ruotsissa asuu perhetuttuja, joiden luokse matkustimme pääsykokeidn ajaksi. Lisäkisi olin peruskoulussa tottunut opiskelemaan kieliä ja pitänyt yhteyttä ulkomaalaisiin tuttuhimme ja heidän lapsiin.
PERHE
Eerik Haltaja isä Linnea Haltaja äiti TUTTAVAT
Evelyn Flix, Karl Eventsin tallimestari, joka osasi tehdä hoitajien elämästä halutessaan todella ikävää. Lotta menetti malttinsa Evelynin kanssa usein, kun tämä kiusasi ulkomaalaisia harjoittelijoita ensimmäisillä viikoilla. Evelyn järjesti asiat usein niin ettei Lotalle jäänyt ne helpoimmat työs. Toisaalta myös tuon naisen hapan ja hankala käytös paljastui vain rooliksi sekä tarkoitukseksi valmistella meitä elämään. Hirveän moni ei nimittäin Evelynin jälkeen tunnu hankalalta. Ensimmäisen puolen vuoden jälkeen Lotta oppi tuntemaan Evelynin henkilökohtaisesti, mutta ei ystävystynyt syvällisesti. |
YSTÄVÄT
Johanna Tainisto, työskenteli yhdessä Australiassa. Yksi neljästä suomalaisesta hoitajasta, johon Lotta tutustui. Tekivät paljon töitä yhdessä ja hyvän henkilökemian vuoksi olivat loistava tiimi. Johanna päätti jäädä Karl Eventsin tallille työhön, kun hänen poikaystävänsä kosi häntä. |